Siperiankissa on varsin iso kissarotu: naaras painaa noin 3,5-4,5kg ja uroksen paino on keskimäärin 5-8kg välillä mutta tätä isommat yksilöt kummassakin sukupuolessa eivät ole harvinaisuuksia. Huolimatta varsin kookkaasta olemuksestaan, myös isoimmat yksilöt ovat taiturimaisen notkeita ja ketteriä liikkumaan haastavissakin olosuhteissa. Hypyt korkealle sujuvat kevyesti ja siperiankissan askel on nopea ja ketterä sään kylmyydestä tai pinnan liukkaudesta riippumatta.
Upean turkkinsa ansiosta siperiankissa ulkoilee mieluusti valjaissa tai ulkotarhassa. Valjaissa kulkemisen taidon siperiankissa oppii yleensä varsin nopeasti ja moni rotunsa edustaja olisikin lähdössä ulos vaikka räntäsäähän mikäli ulkoiluttajalle tämä sopisi. Ulkotarhassa liikkuvat siperiankissat kasvattavat yleensä muhkean turkin talveksi ja tuulessa ja tuiskussa nautiskellen istuva siperiankissa herättää hilpeyttä omassa perheessään kuten myös naapurustossa.
Vaikka siperiankissan turkki on etenkin talvikunnossa näyttävä, rodun omistaja ei joudu paljoa ponnistelemaan lemmikkinsä turkin takuttomana pitoon; kevyt viikoittainen harjaus riittää turkin perushoidoksi. Näyttelyissä käyvän siperiankissan rutiineihin kuuluu myös ajoittainen turkin pesu ja kuivaus - mikä sekin yleensä hoituu ilman suurempia sotavammoja mikäli kissa on käsittelyyn tottunut kasvattajalla vietetystä ajasta alkaen.
Suurella kissalla on suuri sydän ja ehkäpä sana "sydämellinen" kuvaa parhaiten tätä jo satoja vuosia ihmisiä hurmannutta rotua. Siperiankissa rakastaa läheisyyttä ja se leimautuu perheenjäseniinsä syvästi. Siperiankissa huomioi myös vieraat ihmiset, koirat sekä kissat uteliaan ystävällisesti ja antautuu rapsutettavaksi lyhyenkin tutustumisen jälkeen.
Siperiankissan luottavaisuus ja uteliaisuus tuottavat joskus omistajalle harmaita hiuksia. siperiankissa on mielellään mukana arjen askareissa ja kokeilee uusia asioita innokkaasti. Toisaalta siperiankissan viihdyttäminen uusilla leluilla ei ole vaikeaa, toisaalta taas siperiankissa lähtee sillä sekunnilla tutkimaan pihapiiriä kun jätät oven hetkeksi auki ostosten lastaamisen ajaksi. Mikäli siperiankissan taloudessa ei ole tarpeeksi virikkeitä - tai vaikka virikkeitä on melkein liikaakin - keksii kissa yleensä omatoimisesti tekemistä itselleen. Lelut, sukat ja muut pienet esineet saatetaan piilottaa sohvan alle, kadonneet kotiavaimesi löytyvät todennäköisesti maireana lipaston päällä tarkkailevan kissan alta tai kissa on taas kerran pudottanut kännykkäsi sohvatyynyjen väliin.
Sosiaalinen siperiankissa onkin onnellisimmillaan perheessä, jossa sille riittää aikaa ja tekemistä: toinen kissa, koira tai jopa lapsi ovat mainioita ympäristöään alati tarkkailevan siperiankissan energianpurkajia. Päivän touhujen jälkeen onkin hyvä kellahtaa rakkaan leikkikaverin viereen ja leipoa tassuillaan tämän turkkia/masua ennen nukahtamista.
Vaikka siperiankissa on varsin aktiivinen rotu, se ei yleensä ole kovin äänekäs. Juttelu tapahtuu kimein kurnutuksin tai hempein naukaisuin - asiaa on, mutta ilmeikäs ja katsekontaktia hakeva siperiankissa saa yleensä tahtonsa läpi ilman huutokonserttiakin.
Siperiankissa on hyvä tulkitsemaan myös omistajansa tunteita ja elää voimakkaasti mukana perheensä tunnetiloissa. Omistajan alakuloisuus saa siperiankissan puskemaan ja kehräämään, iloiset hetket kissa viettää leikkien, suukotellen tai tassuilla perheenjäseniään leipoen.
Vaikka siperiankissa on kovin riippuvainen perheestään ja ihmisestä, osaa se säilyttää esi-isiltään perityn selviytymisen kannalta oleellisen voimakastahtoisen ja jääräpäisen perusluonteensa läpi elämänsä. Tämän vuoksi uudet asiat, kuten matkustus, pesu tai valjaiden käyttö kannattaisi siperiankissalle opettaa jo pentuvaiheessa tai viimeistään nuoruusaikana.
Kuten muutkin isot kissarodut, myös siperiankissa on varsin hidas kasvussaan. Myös henkinen kehitys ottaa kauemman aikaa kuin usealla pienemmällä kissarodulla. Isoimmilla uroksilla aikuistuminen voi viedä jopa nelisen vuotta ja siirtyminen pentumaisesta käyttäytymisestä teini-iän tuomiin herkistelyihin voi tapahtua vasta yli vuoden iässä.
Yllä olevaan tekstiin on käytetty inspiraationa Suomen Siperiankissat ry:n luonnekuvausta mutta myös omia kokemuksia siperiankissamme kanssa. Allekirjoitamme omalla kohdallamme kaiken muun paitsi hiljaisuuden: tosin meidän perheessämme, joka sisältää vouhottavia koiria kaksi kappaletta, ei ole ihme, että kissamme on täytynyt hieman joustaa pelkillä ilmeillä elehtimisestä ja tuoda ääntään kuuluviin!
