Pimeä pennutus on leikkimistä kissojen terveydellä. Ilman rekisteröintitodistusta ei voida pitää varmana, että kissan vanhemmille on teetetty asianmukaiset jalostustestit koska päämääränä on hyvä tuotto pentueesta. Kissaliiton alainen kasvattaja on kasvattajanimen rekisteröidessään sitoutunut noudattamaan FIFen ja Suomen Kissaliiton asettamia sääntöjä, joihin kuuluu muun muassa kyseisten jalostustestien teettäminen ennen astuttamista. Jalostustestit eivät ole pelkästään turhaa säätöä; ne mm. määrittävät onko yhdistelmä toisilleen sopiva ja tarpeeksi terve astuttamiseen, että pentueella olisi mahdollisimman hyvä lähtökohta elämään.
Muun muassa PawPeds-tietokanta kerää sukujuuria verkkoon ja kasvattajalla on velvollisuus antaa kopio kasvattinsa isän ja äidin sukupuusta ostajalle. Näiden tietojen avulla on mahdollista laskea yhdistelmän sisäsiittoisuusaste. Paperittoman kohdalla saattaa tulla ensimmäinen sama kissa jo isoisän tai –äidin kohdalla, koska paperittomia on yleisesti ottaen vaikeampi pennuttaa. Valveutunut kasvattaja ei paperittomalle kollia pennutukseen lainaa. Tämän vuoksi paperittomien piirit ovat pienet ja kärsivät sisäsiittoisuudesta.
Kasvattaja tietää mitä tekee. Jos kissalla on selvinnyt lähisuvussa esim. sydämen paksuuntumasairautta, HCM:ää, linja suljetaan eikä sen sukulaisia enää käytetä jatkosuunnitelmissa. Vaikka paperiton olisi päällisin puolin terve, sen linjoja tuskin tunnetaan tarpeeksi, että voitaisiin sanoa, että sen kantamat vialliset geenit eivät näkyisi kissan pentueessa. Sisäsiittoisemmalla yhdistelmällä kissojen viat ”tuplaantuvat” ja ongelmia esiintyy tiheämmin.
Kasvattajat haluavat rodulleen parasta ja ohjata rotua oikeaan suuntaan. Kasvatuksen standardeja täyttämättömiä yksilöitä ei käytetä kasvatuksessa. Myöskään kaikkia ison pentueen kissoja ei jalosteta eteenpäin. Näin rotu ohjautuu hallitusti kohti parempaa ja terveempää kokonaiskuvaa.
Tämä on yllä olevista pienin syy paperittoman ja paperillisen kissan välillä. Paperittoman kanssa ei pysty näyttelyharrastusta aloittamaan. Kuitenkin näyttelyssä kasvattaja saa arvokasta palautetta mihin suuntaan oma kasvatus on menossa ja mitä suuremmalta otannalta pentueestaan tämä palaute tulee, sitä parempi. Paperittomien kasvattaja ei tule saamaan vastaavaa palautetta kokeneilta tuomareilta, jotka tuntevat rotustandardit ja ovat sitoutuneet arvioimaan kissoja niiden mukaan. Kissanäyttely on siis muutakin kuin kissallaan ylpeilyä. :)
Mediasta on saanut viime aikoina lukea miten kissoja on pidetty ala-arvoisissa oloissa ainoana päämääränään vain lisääntyminen. Kissaa ei tulisi ikinä ostaa ns. ”auton takaluukusta marketin parkkipaikalla” vaan vastuulliselta kasvattajalta, joka päästää ostajaehdokkaan tutustumaan kissalansa oloihin, emo- (ja mahdollisesti isä-) kissaan ja kertoo täysin avoimesti rodun nykytilanteen, kasvattamansa pentueen sukulinjat sekä tiedossa olevat rodussa esiintyvät yleisimmät sairaudet. Kasvattaja on myös velvollinen rokotuttamaan pentueensa asianmukaisesti, joten pennut tulevat olemaan vähintään kahdesti eläinlääkärin tarkastamia luovutushetkellä, useimmat myös sirutettuja.
... Jotka johtuvat joko huolimattomuudesta, tietämättömyydestä, osaamattomuudesta tai suorasta välinpitämättömyydestä. Mikäli kissanpentua kaupataan ilman papereita, on sen taustassa pakosti jotain vialla. Rekisteröimättömän pennun ympärillä pyörii myös iso määrä mututietoa, jota kerrotaan ostajaehdokkaille vääränä faktana (esim. väittämä ”maatiainen olisi rotukissaa terveempi”). Rekisteröimättömien ”kasvattaminen” onkin rotua kohtaan hyvin haittavaa toimintaa, koska ajan myötä ilmaantuvat ongelmat tulevat tahraamaan rodun paperillistenkin yksilöiden mainetta.
Rekisteröinti on yksi pienimpiä kuluja mitä tulee rotukissatoimintaan: rekisterikirja maksaa tätä kirjoittaessa 34€/pentu. Isoimmat kulut syntyvät pentuetta suunniteltaessa, mahdollista kollia lainatessa, vanhempien näyttelyttämisestä, vanhempien jalostustesteistä, pentueen eläinlääkärikäynneistä rokotuksineen ja sirutuksineen, laadukkaasta ruoasta, hiekasta ja muista tarvikkeista sekä hurjasta määrästä käytettyjä tunteja asioiden oppimiseksi. Kasvatus on kasvattajalle intohimo ja harrastus, ei bisnes. Vastuuntuntoinen kasvattaja tekeekin todennäköisesti lähinnä tasaista tappiota mutta kasvattajan rodun eteen työtä ei palkita tässä tapauksessa rahalla.
Nopeasti laskettuna kulut neljästä rekisteröidystä siperiankissasta voisivat olla seuraavat:
Naaraskissan ostaminen - 800-1000€
Kollikissan ostaminen - 800-1000€ TAI Kollikissan lainaaminen 100€ + 100€/pentu (400€)
Näyttelyt - n. 30-37€/kissa (esim. GIC-titteliin näyttelyitä tarvitsee vähintään 12 kahta ulkomaan matkaa myöten tai 14 yhdellä ulkomaanmatkalla)
Vanhempien jalostustestit:
Veritestit - n. 60€/kissa + eläinlääkärikulut
HCM PawPeds-eläinlääkärillä - n. 180€/kissa + matkakulut
Valkoisen kissan BAER-testi - n. 120€/kissa + matkakulut
Rekisteröinti - 34€/pentu (ja +11€ jos tarvitsee muutoksia tehdä rekisteriin)
Rokotukset, madotukset, sirutukset ja eläinlääkärikäynnit pennuilla – väh. 150€/pentu (jos ei ongelmia tule)
Tarvikkeet, ruoka ja hiekka 13-15 viikon ajan (+emon odotusajan) – .. xx €
Pentupaketit ostajalle - ..xx€
Kasvattajan pentueeseen käyttämä aika – määrittelemätön
”Ostamalla ”halvemman rotukissan” ja säästämällä muutaman satasen oikeaan rekisteröityyn rotukissaan verrattuna, pidät pentutehtaat pyörimässä ja romutat oikeiden, vastuuntuntoisten kasvattajien pitkäjänteistä työtä. Kannattaa muistaa, että pelastamalla yhden suloisen pentutehtailijan tuotoksen – tekee vain tilaa seuraavalle. Niin kauan, kuin on kysyntää, on tarjontaa eivätkä pentutehtailuun liittyvät surulliset tarinat lopu. Ethän siis tue pentutehtailua!” (Lähde: Suomen Maine Coon –kissat ry)
