Olen Aura, 1987 syntynyt nuori nainen Kuopiosta. Olen paljasjalkainen savolainen, eli Kuopiosta kotoisin alunperinkin. Tällä hetkellä opiskelen tietojenkäsittelytiedettä UEF:lla ja teen myös opiskelujen ohessa jonkin verran alan töitä. Eläinten kanssa minulla on historiaa kissojen ja koirien lisäksi muun muassa kesyrotista, akvaarioista ja jopa akaattikotiloista.
Rakkaus kissoihin syttyi vuonna 1996 kun ensimmäinen kissani, maatiaiskatti Onni, tassutteli elämääni. Onnin seurasta saimme nauttia yli vuosikymmenen kunnes maksasyöpä vei Onnin 2008 kissan ollessa 12 vuoden ikäinen.
Onnin jättämä tyhjä aukko odotti pitkään täyttäjäänsä. Vasta vuonna 2011 mahdollisuus kissan uudelleen omistamisesta hiipi mieleen pallutellessani silloisen avomieheni vanhempien kissaa. Vuoden viimeisenä päivänä 2011 selailin lähinnä löytöeläinsuojien vapaana olevia kissoja kun eksyin siperiankissaa käsittelevälle sivulle, sieltä syntyneisiin pentueisiin ja sieltä FI*Irvikissan kasvattajan sivuille - ja se oli menoa se. Rakkautta ensisilmäyksellä. Avomiehelle nopea huikkaisu, että "se on tuo" ja sähköpostia naputtelemaan. Uudenvuodenpäivän aamuna "ilahdutin" vielä Irvikissan kasvattajaa puhelinsoitolla, että oliko maili tullut perille. Ehkä pieni hulluus vakuutti ja seuraavana viikonloppuna buukkasimme jo reissun Poriin tulevaa perheenjäsentä katsomaan.
7 viikon ikäinen pentu nimeltä FI*Irvikissan Aether oli ihanampi mitä olin toivonutkaan. Hurjan rohkea ja leikkisä pentu kiipeili pitkin syliäni ja naukui käskevästi päästämään alas jatkamaan sisarusten kanssa leikkimistä. Samana iltana maksettiin varausmaksu, koska tämä pentu oli SE meidän pentu! Siitä alkoikin pisin odotus vähään aikaan.
Olo oli epätodellinen kun viimein saimme 12 viikon iän ylittäneen, tässä vaiheessa jo nimen Miro saaneen pennun matkaamme. Miro matkasi mallikelpoisesti koko 6 tunnin matkan Porista Kuopioon joko pelkääjänpaikalla istuneen sylissä tai nukkuen kuljetuskopan perällä.
Kotona Miro otti koko huushollin hetkessä komentoonsa ja löysipä hänelle varta vastoin hankitun kiipeilypuunkin! Seuraavana päivänä tutustutimme koirat Miroon - ja se meni niin hyvin kuin vain voi mennä. Ainoa kommellus oli, että Miro peruutti kerran vesikippoon pelästyessään isompaa leonberginkoiraamme. Muutaman päivän päästä Miro jo nukkui pienemmän koiramme vieressä ja viikon päästä lauma oli yhtenäinen.
Miron kasvua oli ihastuttava seurata. Aiemmin maatiaiskissoista vain kokemusta omanneena olin ihmeissäni miten eri tavalla rotukissa käyttäytyikään. Miro oli täysin siperiankissoista lukemamme rotukuvauksen kaltainen ja luonteeltaan niin ihana kaveri. Pidimme Miroa leikkaamattomana Irvikissan kissalan kasvattajan neuvosta, koska nuori poika oli kovin lupaava jo pienenä ja Miron sukua olevia kasvatuskissoja ei paljoa Suomessa ollut. Miron varttuessa ja komistuessa minulle alkoi nousta mieleen ajatus, että ehkä voisin kokeilla Miron kanssa näyttelyssä käymistä. Hammaslahden esittelynäyttely 2013 syksyllä laittoikin rattaat pyörimään ja lujaa!
Esittelynäyttely imaisi rotukissamaailmaan. Juteltuani kasvattajien kanssa aloin miettiä mahdollisuutta, että voisin ilmoittaa tulevaisuudessa Miron siitoskollilistalle, koska mielestäni tällä kaverilla jos kellä on rodulle paljon annettavaa. Ollakseni asioista paremmin perillä varasin itselleni paikan kahdelle kurssille Joensuuhun: kissankasvattajan peruskurssi sekä kissankasvattajan jatkokurssi. Tietoa alkoi tulvia joka puolelta ja päätin, että haluan alkaa tekemään työtä tämän upean rodun eteen.
Kasvattajanimeä FI*LeonisMinoris' haettiin marraskuun alussa ja FIFe myönsi kasvattajanimen sopivasti joululahjaksi 12/2013. Samaan aikaan selailin odotettavissa olevia pentueita ja jo syntyneitä pentuja löytääkseni Mirolle tulevaisuudelle sopivimman matchin. Useamman kyselyn jälkeen löysin FI*Valjallan kissalan Helsingistä, jossa oli ruotsalaisista sukujuurista syntynyt pentue ja mitä erikoisempaa, pentueessa oli myös ensimmäiset suomessa syntyneet valkoiset siperiankissat. Vaihdoimme Valjallan kasvattajan kanssa useampi kymmenen sähköpostia ja lopulta meille oli varattu kaunis siperiankissatyttö FI*Valjallan Kuura, joka sai myöhemmin nimen Sonata.
Kasvattajakurssilla kuulin, että jalostuskolleista on pulaa kasvattajien keskuudessa, joten mietinnässä oli alusta pitäen pysyä kollikotina. Hyvät ystäväni Satu ja Sinikka lupautuivat ottamaan Sonatan kasvatettavaksi sijoituskotiin ja kirjoitimme sijoitussopimukset. Sonata kotiutui uuteen kotiinsa helmikuun alussa 2014.
Marraskuussa 2013 olin jo käynyt ensimmäisissä kissanäyttelyissä Miron kanssa ja nyt kun kasvattajanimikin oli hyväksyntää odottamassa, buukkasin muutamat kissanäyttelyt kalenteriini, että saisin Mirosta ja näyttelyreissuilla mukana kulkevasta Sonatasta tuomareilta mielipiteitä. Tätä kirjoittaessani (10/2014) Miro on 1 sertifikaatin päässä Grand International Champion -tittelistä ja Sonatalta puuttuu 1 sertifikaatti Champion -tittelistä. Näyttelyissä on siis tullut aika paljon käytyä viimeisen vuoden aikana, jopa ulkomaita myöten!
Jotta aikajana ei olisi tässä tekstissä ollenkaan looginen, mainitaan vielä, että kissalaamme tuli Mirolle kaveriksi ystävältäni Pialta FI*Darkie's-kissalasta ragdoll-sijoituspoika. Meillä kun on kollikoti nyt ja pitkään tulevaisuudessa, niin toisen kissalan kasvatustoiminnan auttaminen onnistui tähän saumaan paremmin kuin hyvin! Järjestely hyödyttää kaikkia: Mirolla on ollut mukavia painiotteluita uuden "veljensä" kanssa ja Kinder-veli (FI*Darkie's Kireina Koutei) kasvaa ja komistuu kodissa, jossa se myös kulkee näyttelymatkoilla mukana. Tulevaisuudessa meille tulee vielä kasvamaan toivottavasti kolli yhdistelmästä Miro x Sonata ja tulen myös etsimään uutta sijoitustyttöä kasvatustoiminnan jatkumiseksi. Myös Miro astuu siitoskollilistalle 2-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi (olen pitänyt 2 vuoden rajaa kollilla käyttörajana, koska silloin HCM-ultran paikkansapitävyyttä voidaan pitää jo melko varmana). Suunnitelmat ovat siis hyvin pitkälle jo laadittu!
