Rotuna siperiankissa on ollut olemassa jo satoja, kenties tuhansiakin vuosia. Kuitenkin rodun kantakotina lienee todennäköisesti muinainen Persia ja Transkaukasia kuten muillakin pitkäkarvakissoilla. Venäjälle rotu on kulkeutunut oletetusti islamilaisten valtioiden kautta kauppiaiden mukana. Mm. Bukharan alueen kissatyyppi tukee tätä leviämisteoriaa.
Puolipitkäkarvaisten kesykissojen saapumisen Venäjälle arvellaan ajoittuvan aikaisintaan 1600-luvulle. Tätä puoltaa siperiankissan esiintyminen venäläisissä maalauksissa sekä kirjoituksissa satojen vuosien ajan. Ennen 1600-lukua Pohjois-Venäjän alueella ei tiedetä eläneen villikissalajeja karujen olosuhteiden vuoksi: juuri yhteiselo ihmisen kanssa mahdollisti siperiankissan leviämisen myös pohjoiseen.
Venäjällä on jo pitkään kutsuttu puolipitkäkarvaisen ja kolminkertaisen turkin omaavaa karuja luonnonoloja kestävää kesykissalajia siperiankissaksi. Sitkeän ja sopeutumiskykyisen siperiankissan ensiaskeleet kohti rotukissamaailmaa ja järjestelmällistä jalostusta otettiin kuitenkin vasta paljon myöhemmin.
Siperiankissa on vielä varsin nuori tulokas vanhoja ja perinteisiä rotuja vilisevässä rotukissamaailmassa mutta Venäjällä siperiankissa on ollut jo pitkään suosituin kissatyyppi lemmikkinä. Siperiankissan virallinen taival alkoi kun joukko venäläisiä rotukissaharrastajia alkoi valitsemaan Venäjän omalle kissarodulle kantajoukkoa tietynmallisista ja -tyyppisistä kissoista. Siperiankissan kantajoukko haalittiin kokoon mm. suurkaupunkien, kuten Pietarin ja Moskovan kaduilta ja verta vahvistamaan kissoja etsittiin myös Siperian ja Venäjän Kaukoidän alueilta. Järjestelmällinen 1980-luvun lopulla alkanut jalostus- ja kasvatustyö tuotti pikkuhiljaa tulosta ja Venäjä oli saanut oman vastineensa Skandinavian norjalaiselle metsäkissalle sekä Amerikan maine coonille.
Venäjällä kissaharrastajien keskuudessa jokaisella kissayhdistyksellä oli omat standardinsa siperiankissojen kohdalla. Tämän vuoksi ensimmäisten siperiankissojen ulkonäkö vaihteli suuresti riippuen mistä päin Venäjää siperiankissayksilö oli. Yksi aikaisimmista siperiankissan standardeista julkaistiin Pietarilaisen Kotofei-kissakerhon kautta vuonna 1987.
Ensimmäinen kansainvälinen kissaorganisaatio WCF (World Cat Federation) hyväksyi siperiankissan standardin vuonna 1991 ja muut järjestöt seurasivat WCF:n esimerkkiä.
FIFe (Fédération Internationale Féline) antoi hyväksyntänsä siperiankissa-rodulle 1998. Siperiankissa luokiteltiin II-kategoriaan muiden puolipitkäkarvaisten kissarotujen kanssa. Väriluokituksessa siperiankissalla on yhdeksän väriryhmää kuten muillakin luonnonroduilla. Naamioväriä ei ole hyväksytty mutta FIFe on alustavasti antanut hyväksyntänsä siperiankissan sisarrodulle neva masqueradelle, naamiokissalle, jolla on sama standardi kuin siperiankissallakin. Sisarrotu nousi julkisuuteen Venäjän pääministeri Dmitri Medvedevin annettua neva masquerade-rotuisen Meggi-kissan presidentti Tarja Haloselle tammikuussa 2013.
Venäjällä siperiankissa-rodun kuuluisia kuuluisia omistajia ovat mm. Venäjän pääministeri Dmitry Medvedev, joka omistaa Dorofei-nimisen naamiokissan (neva masquerade, sisarrotu), sekä Neuvostoliiton aikainen presidentti Mikhail Gorbachev.
Siperiankissan maailmanvalloitus alkoi kun rotu siirtyi länteen Tshekin Tasavaltaan vuonna 1987. Rotu lähti pian leviämään lumipalloefektin lailla saavuttaen USA:n jo vuonna 1990, Suomen 1992, Ruotsin 1997 ja 2000-luvun puolella siperiankissa oli ehtinyt levitä koko maailman mantereille. Erityisen suosittu rotu on edelleen Pohjoismaissa, Saksassa, Puolassa sekä Yhdysvalloissa.
Siperiankissan eri järjestöihin rekisteröityjä kasvattajia on arviolta noin 700 ympäri maailman. Nykyajan helppo liikkuvuus maiden välillä sallii rodun kannalta tärkeän monimuotoisuuden kasvatuskissojen vaihdon kautta. Tätä asetelmaa katsottaessa Suomi on erinomaisessa tilanteessa: matka siperiankissan kotimaahan on lyhyt ja toteutettavissa sekä tuontikissojen hankkiminen on helpompaa kuin koskaan ennen.
Ensimmäinen siperiankissa, CH Plamenka (1992-2007), saapui Suomeen 1992. Plamenka rekisteröitiin FIFeen 1998 FIFen hyväksyttyä siperiankissan standardin. Ensimmäinen Suomessa rekisteröity siperiankissa oli IC/PR Ivar Ashtau (1993-2005). Ivar Ashtau oli myös ensimmäinen Suomeen tuotu siperiankissauros. Suomalaisten siperiankissojen taustalla nämä kaksi kissaa sekä heidän yhteiset jälkeläisensä näkyvät vielä monen kissan sukupuussa.
Tätä kirjoittaessa mm. Suomen Siperiankissat ry:llä on 35 listattua kasvattajaa. Rekisteröityjä siperiankissoja on Suomessa tällä hetkellä yli 1500. Vuonna 2012 rekisteröitiin 199 siperiankissaa ja rekisteröityjen kissojen määrä on kasvanut tasaisesti vuodesta 1995 lähtien.
Lähteet:
Suomen Siperiankissat ry
Siperiankissan Ystävät ry
Wikipedia: Siberian (cat)
