Yksikään kasvattaja ei halua, että oman kissalan kasvatteja käytetään luvattomaan pentutehtailuun tai sekarotuisten pentujen tuottamiseen, mutta keinot väärinkäytösten estämiseen ovat olleet vähissä. Vaikka pentua myydessä olisi kuinka ollut tuntosarvet herkkinä ja kauppakirjaan olisi kirjattu kasvatuskielto sekä vaatimus kastraatiosta ennen vuoden ikää, on kasvattaja saattanut sittenkin törmätä epämiellyttäviin yllätyksiin.
Ainoa varma tapa on ollut steriloida tai kastroida pentu jo ennen luovutusta. Mutta onko se turvallista vai haittaako se kissan kehitystä?
Varhaiskastraatioksi kutsutaan uroksen kastrointia tai naaraan sterilointia ennen puberteettia. Suomessa kollipennut on perinteisesti leikattu noin 6-9 kuukauden ikäisenä ja naaraat ensimmäisen kiiman jälkeen, tai kun niiden paino on noussut pariin kiloon. Käytäntö ei kuitenkaan ole perustunut tutkimusnäyttöön vaan ainoastaan vakiintuneeseen tapaan. Vuosia sitten, kun pennuille ei ollut vielä kehitetty turvallisia anestesiamenetelmiä, oli varminta lykätä leikkausta kunnes eläin oli kasvanut isommaksi.
USA:ssa varhaiskastraatiot otettiin ensimmäiseksi käyttöön löytöeläintaloissa. Huomattiin, että vain noin 60 prosenttia löytöpennun adoptoineista toi pennun kastroitavaksi sovitussa iässä. Koska naaraspennun kiimat saattavat alkaa jo noin neljän kuukauden iässä, pentu ehti tulla jopa tiineeksi ennen kuin sterilointi normaalisti olisi ollut ajankohtainen. Tästä seurasi lisää ei-toivottuja pentuja, jotka kasvattivat osaltaan villikissapopulaatiota tai joutuivat lopetettaviksi.
Amerikan eläinlääkäriyhdistys (AVMA) hyväksyi varhaiskastraation vuonna 1993, ja sen jälkeen toimenpide alkoi yleistyä. Nykyään valtaosa amerikkalaisista kissankasvattajista luovuttaa lemmikkipennut leikattuina, ja myös maailman suurin kissajärjestö, yhdysvaltalainen Cat Fanciers’ Association (CFA) tuee varhaisia operaatioita.
Pääkaupunkiseudulla on useita varhaiskastaatioita suorittavia eläinlääkäreitä, mutta muualla Suomessa ja varsinkin pienillä paikkakunnilla ei tekijää ole edelleenkään helppo löytää. Toimenpide vaatii eläinlääkäriltä paitsi hyvää leikkaustekniikkaa, myös osaamista nukutusaineen valinnassa ja annostuksessa sekä tietoa pikkukissojen erityistarpeista leikkauksessa.
Lisäksi vanhat ennakkoluulot elävät yhä sitkeästi ammattikunnan keskuudessa. ”Johonkin niitä sukuhormoneja tarvitaan”, kuului varhaiskastraatiota vastustava argumentti esimerkiksi Kissaliiton järjestämällä terveyspäivän luennolla huhtikuussa.
- Niitä tarvitaan lisääntymiseen, mutta kaikilla kissoilla ei ole tarkoitus teettää pentuja, sanoo Kissaklinikka Felinan vastaava eläinlääkäri, ELT Suvi Pohjola-Stenoos, joka toi varhaiskastraatio-menetelmän vuosituhannen vaihteessa Yhdysvalloista Suomeen.
Hänen kokemuksensa mukaan sekä uros- että naaraspennuilla leikkaus sujuu nopeasti ja ne toipuvat siitä helpommin kuin isommat kissat. Kollipentujen varhaiskastraatiossa ei tarvita tikkejä lainkaan, ja herättyään ne tuskin huomaavat mitään tapahtuneen.
Suvi Pohjola-Stenroosin mukaan varhaiskastraatio ei ole vaikea tehdä, mutta se vaatii eläinlääkäriltä erityyppistä asennetta kuin isomman kissan leikkaus. Anestesia täytyy valita nuoren kissan aineenvaihduntaan sopivaksi, eikä pentu saa vuotaa leikkaushaavasta. Koska pennulla ei ole ylimääräistä rasvaa, vatsan keskilinjaan voidaan tehdä tavallista pienempi leikkaushaava, kohtu ja munasarjat löytyvät helposti ja leikkaus saadaan nopeasti päätökseen. Aikuisten leikkaukseen liittyviä ongelmia kuten kesken leikkauksen todettua tiineyttä tai kohtutulehduksen aiheuttamia muutoksia ei pennuilla tule vastaan.
Pennuilla on kuitenkin taipumus hypotermiaan, joten leikkauksessa täytyy vahtia, ettei kissalle tule kylmä. Pentua ei myöskään saa pitää paastolla enempää kuin neljä tuntia ennen leikkausta, jotta sen verensokeri ei laske liikaa.
- Varhaiskastraation jälkeen pentu herää nopeasti, joten sille annetaan ruokaa heti kun se pystyy seisomaan. Mitään suojakauluksia pentu ei tarvitse.
Amerikassa leikataan jopa 300 gramman painoisia pentuja, mutta Felinassa on yhden kilon painoraja.
- Silloin pennut ovat jo saaneet loishäädön ja ensimmäinen rokotuskin voidaan antaa leikkauksen yhteydessä.
Suvi Pohjola-Stenroos kertoo tehneensä aikoinaan varhaiskastaation eräälle omalle, 16-vuotiaaksi eläneelle kasvatilleen.
- Tarkkailin sitä koko sen elinajan, mutta sillä ei koskaan ollut ainuttakaan sairautta, joka olisi mitenkään voinut johtua kastraatiosta.
Floridan yliopiston eläinlääketieteen laitoksella tutkittiin Winn Feline Foundationin tuella 1990-luvun alussa varhaiskastraation vaikutusta kissan luuston, yleiseen kehitykseen sekä käytökseen. 31 kissaa jaettiin kolmeen ryhmään, joista ensimmäselle tehtiin kastraatio 7-viikkoisian, toiselle seitsemän kuukauden iässä ja kolmannelle vuoden iässä. Kissoja seurattiin kahden vuoden ajan kampuksella ja vielä kaksi vuotta sen jälkeen kodeissa.
Kastraation jälkeen 7-viikkoiset toipuivat muita nopeammin leikkauksesta. Kasvunopeudessa ei havaittu ryhmien välillä eroa, mutta ensimmäisessä ja toisessa ryhmässä kissat kasvoivat korkeammaksi kuin kolmannessa ryhmässä. Ero oli selvä etenkin uroksissa.
Tutkimusjakson lopussa 7-viikkoisina ja seitsemän kuukauden iässä kastroitujen rasvaprosentti oli keskimäärin suurempi kuin vuoden ikäisenä kastroitujen. Kaikissa ryhmissä kului kuitenkin yhtä paljon ruokaa.
Virtsateiden kehittymisessä ei tarkoista mittauksista huolimatta havaittu eroa eri ryhmien välillä. Peniksen väkäset jäivät puuttumaan ensimmäisen ryhmän uroksilta. Toisen ryhmän uroksilla ne olivat pienet ja kolmannen uroksilla normaalit. Naaraiden emättimen poimut olivat pienimmät ensimmäisessä ja suurimmat kolmannessa ryhmässä.
Kun eri ryhmien käyttäytymistä tutkittiin, havaittiin, että seitsemän viikon ja seitsemän kuukauden iässä kastroidut olivat ihmiseen kiintyneempiä kuin vasta vuoden iässä leikatut, joilla esiintyi myös paljon seksuaalisuuteen liittyvää opittua käytöstä kuten merkkailua.
Eroja terveydentilassa ei eri ryhmien välillä havaittu. Varhainen kastraatio kuitenkin ehkäisee tehokkaasti naaraiden nisä-, kohtu- ja munasarjakasvaimia. Uroksilla kastraatio puolestaan vähentää kivessyövän sekä suurentuneen eturauhasen ja siihen liittyvien tulehdusten riskiä.
Suur-Manchesterin eläinsairaalassa päädyttiin vuonna 2009 vastaavaan tulokseen kuin Floridassa 15 vuotta aikaisemmin. Varhain kastroidut pennut alkoivat leikkauksen jälkeen syödä, leikkiä ja ottaa kontaktia nopeammin kuin vanhemmat kissat. Ne toipuivat nukutuksesta nopeammin, leikkausaika oli lyhyempi ja leikkauksessa jouduttiin käsittelemään kudoksia vähemmän kuin vanhemmilla kissoilla.
Kun vertailtiin alle 12-viikkoisina, 12-23-viikkoisina ja yli 23-viikkoisina kastroituja kissoja, ei pahojen komplikaatioiden määrässä ollut eri ryhmissä merkittäviä eroja. Kolmen päivän aikana varhaiskastraation jälkeen lieviä komplikaatioita esiintyi alle 0,1 prosentilla pennuista – siis harvemmin kuin yhdellä tuhannesta. Sen sijaan yli 23-viikkoisina kastroitujen ryhmässä erilaisia lieviä koplikaatioita esiintyi huomattavasti useammin. 12-23-viikkoisina kastroitujen ryhmä asettui lievien komplikaatioiden määrässä näiden kahden ryhmän väliin.
Suur-Manchesterin eläinsairaalassa oli tutkimuksen aikaan tehty varhaiskastraatioita jo vuosia, ja hoitohenkilökunta oli koko sen ajan tehnyt huomioita operaation mahdollisista vaikutuksista kissojen terveyteen. Sairaalassa oli muun muassa tarkkailtu, lisääkö varhaiskastraatio luunmurtumien määrää kissoilla tai vähentääkö se riskikäyttäytymistä ja joutumista esimerkiksi liikenneonnettomuuteen. Lisäksi oli tutkittu, edistääkö leikkaus lihavuutta ja vaikuttaako se sitä kautta muutoksiin elämäntavoissa, jolloin virtsatievaivoja tai diabetesta voisi esiintyä tavallista enemmän.
Sairaalassa todettiin, että yli 70 prosenttia kissojen luunmurtumista syntyy leikkaamattomille yksilöille. Diabetekseen sairastuneita oli sairaalan kissapotilaissa yhä vähemmän, eikä tutkimuksen julkaisupäivään mennessä hoitoon ollut tuotu ainuttakaan varhain kastroitua kissaa, jolla olisi ollut virtsatiehyen tukkeutuma.
Teksti: Maija Stenman / SUROKISSA 2 * 2013
Kuvat: Pia Fjäder
Otsikkokuva ja loppukappaleen kuva: FI*Darkie's Akai Yuri, "Junnu"
Sivupalkin kuvat ylhäältä alaspäin:
FI*Darkie's Evening Star, "Miina",
FI*Darkie's Shiroi Sakura, "Nanna"
Toimenpide vaikuttaa kissan kokoon.
Totta, sillä testosteronin puuttuessa varhain kastroiduilla kissoilla luuston kasvurajat usein sulkeutuvat leikkaamattomia kissoja hitaammin, ja varsinkin urokset voivat kasvaa odotettua suuremmiksi.
Riski saada reisiluun kaulan murtuma kasvaa.
Tarua. Mikään tutkimustulos ei tue tätä väittämää.
Kissan pää jää pieneksi.
Tarua. Pään kokoon varhaiskastraatiolla ei ole vaikutusta, mutta pää saattaa näyttää pienemmältä, koska uroksille ei muodostu ns. kollinposkia. Tosin kollinposket voivat kastraation jälkeen kadota myös vanhemmalta kissalta.
Ulkoiset sukuelimet eivät kehity normaalisti.
Totta. Uroksen penikseen ei muodostu normaaliin tapaan väkäsiä, ja naaraan emättimeen kehittyy vähemmän poimuja. Näillä seikoilla ei ole kuitenkaan mitään vaikutusta kissan terveyteen tai elämänlaatuun.
Naaraat saavat helposti emätintulehduksia.
Tarua. Tutkimustuloksista ei löydy mitään tähän viittaavaa.
Kissoista tulee lihavia.
Totta ja tarua. Toimenpide luonnollisesti lisää taipumista lihomiseen, mutta kissa pysyy normaalipainoisena, jos se saa vain tarvitsemansa määrän ruokaa. Lihominen johtuu siis viime kädessä ihmisen huolimattomuudesta.
Kissa saa sukuelinten kehittymättömyyden vuoksi helposti virtsatievaivoja.
Tarua. Tutkimustuloksista ei löydy mitään tähän viittaavaa sen enempää kolleilla kuin naaraillakaan.
Naarailla esiintyy virtsankarkailua.
Tarua. Tutkimuksissa ei ole saatu tähän viittaavia tuloksia.
Varhain kastroidut ovat ujompia ja arempia.
Tarua. Käytöshäiriöistä ei ole tutkimusnäyttöä, mutta varhain kastroidut kissat olivat Floridan yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan ihmiseen kiintyneempiä kuin vuoden ikäisenä leikatut.
Kissasta tulee flegmaattinen.
Tarua. Floridan yliopiston tutkimuksen mukaan varhain kastroidut kissat olivat yhtä aktiivisia kuin verrokkiryhmän leikkaamattomat kissat. Totta on kuitenkin se, että leikatut kissat joutuvat leikkaamattomia vähemmän tappeluihin.
Kissa sairastuu helpommin diabetekseen
Totta, mutta kaikilla kastroiduilla kissoilla on yhtä lailla kohonnut riski riippumatta siitä, missä iässä toimenpide on tehty.
Kissan vastustuskyky jää vajaaksi.
Tarua. Varhain kastoitujen kissojen yleinen terveystila ei tutkimusten mukaan poikkea myöhemmin leikattujen kissojen terveydentilasta.
Kissan riski saada vaarallisia sairauksia vähenee.
Totta. Varhain kastoitujen naarailla ei ole kohtutulehduksia ja riski saada nisä- tai munasarjakasvaimia on häviävän pieni. Uroksilla taas kivessyövän ja eturauhasongelmien riski häviää.
